Kaikki tuotteet | Design
EI MENNYT METSÄÄN
Iittalan uusi astiasarja on rohkea veto. Vaikka se kuvaa metsää, sen kanssa ei menty metsään.
Muotoilu: Heikki Orvolan Aika-astiasarja lanseerattiin viime syksynä. Tänä keväänä astiat ovat saaneet graafikko Klaus Haapaniemen suunnittelemat kuviot, ja näin Aika on nyt Taika.
Orvolan suunnitteleman Aika-sarjan astiat ovat perinteistä Iittalaa, helposti yhdisteltäviä osia ja muotoja ilman kommervenkkejä, mutta Klaus Haapaniemen kuvat ovat jotain ihan muuta. Yksinkertaiseen ja rajuimmillaan raidalliseen Iittala-maailmaan Haapaniemen satumaiset kuvat tuovat iloa ja vaihtelua. Ne ovat suomalaisessa astiamuotoilussa rohkea veto, jolle toivoo aidosti menestystä myös maailmalla. Kuvituksissa kasvavat koukeroiset puut, pällistelevät pöllöt ja keimailevat uljaat ketut. Astioita on valko- ja sinipohjaisia, mutta erityisesti koboltinsininen on onnistunut: se on yhtä aikaa hienostunut ja leikkisä.
Erityistä: Klaus Haapaniemi (s. 1970) on sanonut, että häntä ovat lapsesta asti viehättäneet itäeurooppalaiset animaatiot, mikä näkyy astioissa.
Laatu: Pitkä miinus toteutuksesta. Astioiden kuviot on tehty siirtokuvatekniikalla. Tulos on epätarkka ja ääriviivat häilyvät. Taika on takuulla hankalasti toteutettava ja haastava astiasarja, koska Haapaniemen kuvitukset ovat täynnä pieniä yksityiskohtia, mutta designtalolta olisi silti odottanut parempaa. Tässä astiasarjassa pitäisi olla käsin maalatun posliinin tuntu.
Hinta: Pieni kuppi maksaa 9,90 e, siihen kuuluva lautanen 5,90 e ja muki (0,4 l) 14,90 e. Lisäksi sarjaan kuuluvat kaksi erikokoista kulhoa ja suurta lautasta.
Tekijästä: Klaus Haapaniemi on ikäpolvensa lahjakkaimpia ja menestyneimpiä suomalaisia graafikoita ja kuvittajia. Hän asuu Lontoossa ja on tehnyt printtejä esimerkiksi Dieselille, Levikselle, Dolce & Gabbanalle ja Cacharelille. Parhaillaan työn alla on animaatio Disneylle. Pisteet Iittalalle siitä, että yritys lähti merta edemmäs kalaan ja löysi sieltä uuden suomalaisen tekijän.
Kuva Pekka Järveläinen
ESINEELLÄ ON ASIAA
Keraamikko Heini Riitahuhdan ja muotoilija Mikko Järvenpään kotona puhutaan muotokieltä ja politiikkaa.
Arabian taideosastolla työskentelevä keraamikko Heini Riitahuhta ja freelance-muotoilija Mikko Järvenpää ovat yksi niistä tuhansista aviopareista, joilla on yhteinen ammatti. Jotkut pariskunnat kilpailevat tiukasti keskenään, toiset varovat keskustelemasta työstä kotona. Opiskeluaikana tavanneet kolmikymppiset Heini ja Mikko eivät saa tarpeekseen toistensa seurasta.
– Olemme aina myötävaikuttaneet toistemme töihin, ja yhdessä tekeminen sujuu meiltä luonnikkaasti. Tietysti joskus myös törmätään. Mikko voisi keskustella suunnitelmista loputtomasti, mutta minä jättäisin osan ideoista mieluummin alitajuntaan, Heini kertoo.
– Kun me mielestämme keskustelemme, sukulaiset käskevät lopettamaan tappelun, Mikko jatkaa.
Vilkkaiden keskustelujen tuloksena on syntynyt Heinin ja Mikon ensimmäinen virallinen yhteisprojekti. Sisältökeskeinen muotoilunäyttely tarkoittaa sitä, että näyttelytyöt ovat sekä hätkähdyttävän esteettisiä että poliittisia: Suomalaisessa shakissa soditaan yhteisellä maaperällä punaisilla ja valkoisilla nappuloilla. Haulikolla ampuen koristeltu Black Hawk Down -sohvapöytä muistuttaa siipeensä saanutta hävittäjää.
– Emme halua kuitenkaan julistaa tai levittää propagandaa selittämällä töitä. Se lipsahtaa helposti korniuden puolelle. Teosten merkitys on katsojan silmässä, Mikko muistuttaa.
Töiden huolellisesti pohdittua sanomaa tehostaa niiden viimeistelty kauneus. Laadukas työnjälki on muotoilijalle peruskielioppi, joka täytyy osata voidakseen sanoa sanottavansa. Työt on suunniteltu niin, että niitä voisi myös valmistaa teollisesti pieninä sarjoina.
– Oli tosi innostavaa tehdä tällaisia taiteen ja muotoilun ristisiitoksia. Suomessa tehdään vain vähän, jos ollenkaan, muotoilua, jolla on muodon lisäksi sanoma.
SUSI-näyttely Design Forum Finlandissa 22.2.–16.3. Erottajankatu 7, Helsinki.
Sanna Tyry, kuva Jukka Lehtinen
KELKALLA VAUHTIIN
Sisustusarkkitehti Viivi Laine aikoo puristaa puusta paljon uutta esiin.
Viivi Laine seisoo Kelkka-pöydällä yllään Ivana Helsingin Vega-mekko. Kuvassa myös Kelkka-sarjan tuoli ja penkki. Taustana Fennofolk-näyttelyn laminaattiseinä.
Helsingin Designmuseon suuri näyttelysali ei ole miesmuistiin näyttänyt yhtä elävältä kuin kesän Fennofolk-näyttelyssä. Temppuun tarvittiin näyttelyarkkitehtuurin suunnitellut sisustusarkkitehti Viivi Laine, 29, kasa puurimoja ja pino laminaattilevyjä.
– Kun suomalaista muotoilua kerran näin kattavasti esitellään, päätin verhoilla yhden suuren seinäpinnan laminaattilevyillä. Niin kuin pärekattoa ennen tehtiin, Laine tuumaa.
Viivin jalan alla on tumma Kelkka-penkki. Vieressä ovat saman sarjan moderni pirtinpöytä ja selkänojallinen pikkutuoli. Kelkka-nimen alkuperä selviää lattianrajasta: siellähän ovat ilmiselvät potkukelkan jalakset. Teräsjalkojen ja ohuen mäntykannen yhdistelmä on tuonut vastikään Taideteollisesta korkeakoulusta valmistuneelle taiteen maisterille kunniaa ja kahisevaa – Huonekalusäätiö myönsi lopputyönä suunnitellulle kalustolle 5 000 euron palkinnon. Artekin Mirkku Kullberg palkitsi Kelkka-kalustesarjan harvinaisen hyvin viimeisteltynä ja valmiina kokonaisuutena.
– Ekologisia ajatuksiani tukevat kotimaiset raaka-aineet, tarkka materiaalisuunnittelu ja aikaa kestävät muodot, Laine luettelee.
– Käytössäni oli uusi Lujapuu-menetelmä, jossa puuta puristetaan ja paistetaan. Prosessi muuttaa lähimetsän puun ominaisuuksia huimasti: siitä tulee kovaa, taivutuslujaa, muotonsa säilyttävää ja säänkestoltaan jalopuun tasoa. Energiaa kuluu puolet normaalikäsittelystä, ja menetelmä on kemikaaliton. Tuloksena on ohuita mutta vahvoja rakenteita.
Sanojensa tueksi Viivi hypähtää pöydälle. Tosiaan, vain muutaman sentin paksuinen mäntylevy ei edes nitise!
– Suunnittelen jo uusia osia sarjaan. Samalla etsin valmistajaa, joka lähtisi yhdessä kanssani lykkäämään Kelkkaa eteenpäin.
Kelkka-sarja ja laminaattiseinä ovat esillä Fennofolk-näyttelyssä 28.9. saakka Designmuseossa, Korkeavuorenkatu 23, Helsinki.
KIINALAISET KUVIOT
Anni Paunilan luuposliiniastioiden juuret ovat Kiinassa.
Anni Paunila asuu ja työskentelee Kormun kartanossa Lopella. Blue Peony - ja Willow-kokoelmien astiat ovat kevyttä ja konepesun kestävää luuposliinia. Helsingissä astioita myyvät Artebia, Casuarina ja Design Forum.
Anni Paunilan, 30, astioiden pintaa peittävät siniset pionit, punaiset köynnökset ja mustat linnut. Monet kuviot on työstetty ensin metalligrafiikkana, viimeistelty tietokoneella ja kiinnitetty astioihin silkkipaino-menetelmällä. Aiheet on poimittu luonnosta tai vanhoista kasvitauluista ja -kirjoista. Joukossa on aineksia kiinalaisen keramiikan perinteisistä koristeista ja niihin kätkeytyvistä saduista.
— Haluan suunnitella kauniita esineitä, joita voi käyttää ja joista on iloa vuosiksi eteenpäin. Minulle on tärkeää myös se, miltä esine tuntuu. Paunila innostui kiinalaisesta posliinista tavattuaan Taideteollisen korkeakoulun keramiikkataiteen osastolla kiinalaisen vaihto-opiskelijan Liang Liangin. He alkoivat kehitellä yritystä, jossa suomalainen muotoilu yhdistyisi kiinalaiseen taidekäsityöhön. Vuosi sitten perustettiin Elinno Design, joka tuottaa käyttö- ja koristeastioita. Yrityksessä vaikuttavat myös Mikko Kivioja ja Tony Alfström. Keraamikot suunnittelevat astiat ja kuviot Suomessa, ja esineet valmistetaan Pohjois-Kiinassa Hebein maakunnassa, Tangshanin kaupungissa.
— Löysimme Liangin avulla taitavia käsityöläisiä sekä tehtaita, joissa voi valmistaa sarjoja, joiden koko vaihtelee 10 ja 100 000 välillä.
Suuret sarjat saavat vielä odottaa, sillä elinnolaiset työskentelevät itsenäisesti ja maksavat kaiken omista kukkaroistaan.
— Pelkkä koe-erien valmistaminenkin tulee kalliiksi, Paunila mainitsee.
Astiat ovat kuitenkin herättäneet jo monen ulkomaisen ostajan huomion. Kun Elinno esittäytyi alkuvuodesta Frankfurtin Ambiente-messuilla, eräs hongkongilaisen keramiikkatehtaan johtaja tarjoutui ostamaan yrityksen tuotteet, jotta voisi valmistaa niitä itse.
— Kieltäydyimme kohteliaasti tarjouksesta.
Anna Aromaa kuva Jarno Kovamäki
KLASSIKON AINEKSET
Artemiden Tolomeo-valaisinsarja kestää aikojen ja sisustustyylien vaihtelut.
Yleistä: Jo 1980-luvulla suunniteltu Artemiden Tolomeo-valaisinsarja on kaikkien sisustajien suosikki. Ajaton design ja monipuolisuus tekevät sarjasta helposti yhdisteltävän, modernin ja samalla ajattoman.
Muotoilu: Sarjan ovat suunnitelleet Michele de Lucchi ja Giancarlo Fassina. Sen ensimmäinen osa Tavolo-pöytävalaisin suunniteltiin jo vuonna 1987. Sittemmin sarja on saanut jatkoa, ja siitä löytyy runsaasti niin pöytä-, seinä-, lattia- kuin kattomallejakin, yhteensä kymmeniä erilaisia. Pöytävalaisinten yleisimpänä kiinnitysvaihtoehtona on oma jalusta, mutta valaisimia on saatavana myös pöydän reunaan sopivalla klipsikiinnityksellä ja pöytälevyn läpi asennettavalla kiinteällä kiinnityksellä varustettuina. Seinävalaisinten kiinnitys on kiinteä, mutta sarjaan kuuluu myös Pinza-malli, jossa on esimerkiksi kirjahyllyn reunaan sopiva klipsikiinnitys. Lattiavalaisimissa on jalusta ja kattovalaisimissa kiinteä kiinnitys.
Laatu: Kaikkien valaisimien runko on alumiinia. Varjostimen materiaali on myös yleensä alumiinia, mutta osaan valaisimista on valittavissa myös pergamenttipaperi- tai silkkisatiinivarjostin.
Myynti: Huonekaluliike Vepsäläinen sekä pääkaupunkiseudulla Valanti Interiors ja Highlight Valaistus.
Artemiden Tolomeo-sarjan Tavolo Pergamena -pöytävalaisin 321 e. Yhdessä-pöytä paksulla pöytälevyllä maksaa 2 078 e ja valkopinkki Ines-tuoli 518 e, Valanti Interiors.
LEIKKII MUOTOJEN KANSSA
Astiasuunnittelija Mirjami Rissanen saa posliinin näyttämään kattauksen korulta.
Kiiltävien Diamonds & Pearls -astioiden alle sopivat samettipintaiset Rubic Touch -alustat.
Kun Mirjami Rissanen muutti viisi vuotta sitten Saksaan, kielitaito koostui muutamista lukion saksankursseista. Hänen oli pakko oppia lisää nopeasti, sillä Thüringenin alueella sijaitsevassa Kahlan kaupungissa ja samannimisessä posliinitehtaassa ei juuri puhuttu englantia.
– Olin eksoottinen outolintu, ja taisin kieleni ansiosta saada jonkinlaisen lemmikin aseman. Hyvinä päivinä pomo puhui minulle englantia, Mirjami, 32, tunnustaa.
Hän aloitti työnsä Kahlan astiasuunnittelijana ensin harjoitteluohjelmassa. Rissanen oli opiskellut Helsingin Taideteollisessa korkeakoulussa keramiikka- ja lasisuunnittelun osastolla. Kahlaan veti yrityksen edistyksellinen maine. Kahla on tuonut markkinoille muun muassa samettipintaisen posliiniastiaston.
– Innovatiivisuus tekee tuotteesta mielenkiintoisen. Esineessä pitää silti olla tunnistettavuus, tuttuuden tunne. Uudistus ei saa syödä tuttuutta.
Myös ihmissuhde on vaikuttanut Mirjamin viihtymiseen Saksassa. Tätä nykyä hän asuu Leipzigissa valokuvaajamiehensä kanssa, ja heillä on puolitoistavuotias tytär Ylva. Koska matka työpaikalle kestää 1,5 tuntia, Mirjami neuvotteli itselleen oikeuden työskennellä kotona muutamana päivänä viikossa.
– Olin firmassa ensimmäinen etätyöntekijä. Nyt toinenkin suunnittelijamme työskentelee samalla tavalla.
Mirjami Rissanen vastaa Kahlan messuosastojen suunnittelusta. Sen lisäksi hän suunnittelee astioita ja niiden koristeita. Hän kiittelee työnsä monipuolisuutta.
– Jos Kahla toimisi Helsingissä, elämäni olisi täydellistä, Rissanen sanoo ja naurahtaa päälle.
Ensimmäisen oman astiasarjansa Diamonds & Pearls Mirjami muotoili yhteistyössä Barbara Schmidtin kanssa. Hän luonnehtii sarjaa pikemminkin ”kokoelmaksi esineitä” kuin perinteiseksi astiastoksi. Ajatus on, että astiat voivat olla kattauksen koristeita, sen timanttikorvakoruja ja helminauhoja.
Töissään Mirjami vaalii kahta periaatetta. Esineen on oltava huolella viimeistelty ja sen on annettava käyttäjälleen tilaa.
- Mietin esimerkiksi tarkoin pohjien muotoja. Vaikka astian pohja näkyisi vain tiskatessa, on tärkeää, että se on huoliteltu ja kaunis.
Kahlan posliineja tuo maahan Tradizzo, tradizzo.fi.
Pauliina Ranta, kuva Ari K. Ojala
LENNOKAS KLASSIKKO
Yleistä: Tanskalainen arkkitehti Arne Jacobsen suunnitteli kuuluisan designtuolin numero 3208 vuonna 1970. Alkuperäisen tuolin valmistus oli haastavaa, joten se poistui valikoimista 10 vuoden jälkeen. Nyt tuolia valmistetaan hivenen mukailtuna nimellä The Lily.
Muotoilu: Lily-tuolin isoäiti on Arne Jacobsenin vuonna 1950 suunnittelema teräsputkirunkoinen, kolmijalkainen, vanerista valmistettu Muurahainen. 1955 tuoliin lisättiin neljäs jalka. Lily syntyi, kun Jacobsen suunnitteli vuonna 1970 Muurahaisesta Tanskan keskuspankin konferenssisaliin version, jossa oli uudet lennokkaat käsinojat ja hivenen kurvikkaammat muodot. Tuoli on mukavimmillaan, kun siinä istuu ryhdikkäästi selkä suorana. Käsinojat eivät ole säädettävät, vaikka siltä näyttävätkin.
Laatu: Tuolin runko on kromattua terästä ja sen yhdestä kappaleesta taivutettu istuin ja kädensijat ovat muotoon puristettua vaneria. Tuolia on saatavana punaiseksi, mustaksi ja valkoiseksi maalattuna ja mustalla nahalla verhoiltuna.
Erityistä: Alkuperäiset 37 vuotta vanhat tuolit ovat edelleen käytössä Tanskan keskuspankin neuvotteluhuoneessa.
Myynti ja lisätiedot: Tuolia valmistaa tanskalainen Fritz Hansen, joka myös tuo tuolia Suomeen. Sitä myy muun muassa Vepäsäläinen. Tuolin hinta on 1 366 e.
MAAILMANLUOKAN MUODOT
Howard-sohva on muhkea ja mukava klassikko, joka valmistetaan Suomessa.
Yleistä: Kotimaisen Jusver Oy:n valmistama Howard-sohva on monipuolinen kaluste. Sisustuslehdet kautta maailman esittelevät kauniita toisistaan poikkeavia sisustuksia, joille yhteistä on Howard-tyylinen sohva eri ilmeissään.
Laatu: Sohvassa on suomalainen puu-/vanerirunko, eikä sen valmistamisessa käytetä lastulevyä. Sohvaa valmistetaan pieniä sarjoja, ja työvaiheissa on runsaasti käsityötä. Istuimessa ja selkänojassa on jousitus, ja tyynyjä valmistetaan höyhentäytteisenä, rouheen ja höyhenen yhdistelmästä sekä allergikoille pallokuituvanusta. Sohvan etujalat on sorvattua koivua, ja niissä on pyörät. Puun sävyjä on useita. Sohvan saa myös ilman pyöriä.
Erityistä: Sohvaa saa sekä kiinteällä verhoilulla että irrotettavalla hupulla, jolloin sen ilme on astetta rennompi. Kiinteän verhoilun päälle voi myös tilata irtohuput. Valittavissa on kaksi pituusvaihtoehtoa: (pit.) 190 x (syv.) 105 x (kork.) 78 cm ja 240 x 105 x 78 cm. Saatavissa myös nojatuoli, 86 x 105 x 78 cm, sekä rahi. Molempien sohvien kangasmenekki on kankaan kuviointi huomioon ottaen noin 14,5 m ja nojatuolin 8,5 m.
Muotoilu: Howard sopii niin tyylisisustukseen kuin täysin moderniin tilaan, sillä verhoilutapa ja kangas muuntavat ilmettä huomattavasti.
Hinta ja myynti: Kuvan kahdenistuttavan sohvan runkohinta (ilman kangasta) on noin 2 070 e. Kangas on Orient Occidentin Elvis-plyysiä, materiaali 100-prosenttista polyesteria, 37,50 e/m. Howardia myyvät sisustusliikkeet. Valmistaja ja tiedustelut Jusver Oy, (03) 780 8004, www.jusver.com. Tyynynpäälliset ovat Mokosta, pienet silkkiset 22 e, iso 32 e ja samettinen 35 e. Matto ja pikkupöytä kuvausrekvisiittaa.
Teksti ja kuvausjärjestelyt Irene Wichmann, kuva Nina Kellokoski
MAINIO MORRIS
Sympaattiset suomalaiset Morris-pöydät sopivat yksin tai yhteen.
Yleistä: Original Habitek Works on arkkitehdin ja puusepän vuonna 2003 käynnistämä yhteistyöprojekti uuden huonekalumalliston luomiseksi. Habitek-malliston toinen suunnittelija on Kirsi Gullichsen Arx arkkitehdit -toimistosta. Toinen osapuoli on puuseppä Sakari Paanasen yritys Punavuoren Puuhevonen, jonka erikoisalaa ovat mittatilaustyönä tehdyt puiset kiinto- ja irtokalusteet. Yhteistyö on tuottanut mielenkiintoisia sarjatuotantoon soveltuvia huonekaluja, joista Glorian Koti valitsi esiteltäväksi Morris-pikkupöydät.
Laatu: Pöydän kansi on molemmin puolin korkeapainelaminoitua 30 millimetrin paksuista MDF-levyä. Jalat ovat öljyvahattua tammea, helat ruostumatonta terästä. Työn jämäkkä jälki näkyy tukevassa kiinnityksessä ja viimeistelty hienous pöydän reunan ohennetussa yksityiskohdassa.
Erityistä: Tuote on loppuun asti suunniteltu ja pakattu helposti mukana kulkevaan pahvisalkkuun. Irralliset jalat ostajan on kiinnitettävä itse.
Muotoilu: Morris-pöydän muotoilun idea on epäsymmetriassa. Pyöreä ei olekaan pyöreä, eivätkä kaikki neljä jalkaa ole samanlaisia. Pienin pöytä on kooltaan noin 45 x 50 cm, suurin 47 x 68 cm. Korkeus on kaikissa sama, 37 cm.
Hinta ja myynti: Morris-pöytää myyvät Artekin liikkeet Helsingissä ja Espoossa, hinnat ovat 320 ja 340 e. Artekin valikoimiin kuuluu neljä mallia ja viisi väriä. Suoraan valmistajalta on saatavana laajempi malli- ja värivalikoima.
Arja Löfström, kuva Ulla-Maija Svärd
NYKYNOMADIN MONITOIMIKALUSTE
Woodnotesin uusi Kuutio muuntuu nojatuoliksi, penkiksi tai vaikka leikkikehäksi.
Yleistä: Sirpa Fourastién ja Susan Elon suunnittelema Kuutio Futon on Woodnotesin uutuustuote. Woodnotes on vuonna 1987 Ritva ja Mikko Puotilan perustama designyritys, jonka sisustustuotteet ovat tunnettuja korkeasta laadustaan, pelkistetystä linjastaan ja materiaalistaan paperinarusta.
Laatu: Kuutio on valmistettu laadukkaista raaka-aineista. Päällinen on Woodnotesin omaa Sand-kangasta, josta 70 prosenttia on paperinarua ja 30 prosenttia puuvillaa. Värisävyjä on kahdeksan. Kalusteen pehmuste on puuvillaa.
Erityistä: Kuutio Futonin ajatus syntyi Sirpa Fourastién tehdessä väitöstyötään Taideteolliseen korkeakouluun. Varsinainen tuotesuunnittelu on toteutettu yhdessä Susan Elon kanssa. Ensimmäisen kerran Kuutio esiteltiin vuosi sitten Milanon huonekalumessuilla nuorten suunnittelijoitten omalla Salone Satellite -osastolla, jossa se herätti paljon huomiota.
Muotoilu: Kuutio Futonissa on kaksi osaksi toisissaan kiinni olevaa suorakaiteen muotoista ohutta patjaa, joiden koko on 200 x 70 cm. Vetoketjuja avaamalla ja sulkemalla patjasta syntyy nojatuoli, divaani, istuinpenkki, leikkikehä tai esimerkiksi vuodevaatteitten säilytyspaikka.
Hinta ja myynti: Kuutio Futonia valmistaa Woodnotes. Jälleenmyyjiä ovat muun muassa Artekin ja Vepsäläisen liikkeet kautta maan. Kalusteen hinta noin 1 500 e.
Kuutio Futonit on kuvattiin Designmuseossa, jossa ne ovat parhaillaan esillä Naisen muoto -näyttelyssä.
Arja Löfström, kuva Ilpo Vainionpää
NÄKÖPIIRISSÄ MENESTYS
Nuori muotoilija Sebastian Jansson ehtii tänä kesänä vain viivähtää Suomessa. On oltava tapahtumien keskipisteessä – Milanossa, Berliinissä tai Pariisissa – ja luotava esineitä, jotka tuottavat elämyksiä.
Meren läheisyys tekee espoolaissyntyisen ja Helsingissä varttuneen Sebastian Janssonin tyytyväiseksi.
Kädenpuristus on luja. Sebastian Jansson on 22-vuotias helsinkiläinen muotoilun opiskelija, jonka uraa kannattaa seurata, mikäli ensimmäisistä tuotteista uskaltaa jotakin päätellä. Korkea Habitus-jakkara oli huhtikuussa näytteillä Milanon huonekakalumessujen Salone Satellite -tapahtumassa ja kesäkuussa Berliinin DMY-designfestivaaleilla. Fiskarsin Kuparipajan Muodon viemää -näyttelyssä on paraikaa esillä ruostumattomasta teräksestä tehtyjä Tempus-keittiövälineitä.
Jansson on kirjoilla Taideteollisessa korkeakoulussa, mutta hän on asunut ja opiskellut vuoden verran Politechnico di Milanossa Italiassa.
— Aluksi tuntui siltä, että kaikki oli siellä huonommin kuin Suomessa, mutta pian ymmärsin, että asioita voi tehdä toisinkin.
Syyskuussa alkaa samanmittainen kausi Pariisissa. Onko mentävä sinne, missä muotoilumaailman tähdet kokoontuvat?
— Verkostoituminen on ammatissani tärkeää. Kun olin asettunut Italiaan, otin heti yhteyttä muotoilutalo Alessin vetäjään Alberto Alessiin ja sovin tapaamisen. Meillä oli hyvä keskustelu. Hän auttoi minua luomaan uusia kontakteja, ja ehkä teemme tulevaisuudessa myös yhteistyötä.
Avainasemassa on nyt uusien tuotteiden suunnittelu. Jansson kuvailee päivittäistä aherrustaan jatkuvien kokeilujen sarjaksi.
— Kun aloitan uuden projektin, en voi ennakoida, millaiseen tulokseen se johtaa. Oma kädenjälkeni näkyy väistämättä, mutta en halua että minut yhdistetään tiettyyn tyyliin vaan pyrin siihen, että suunnittelemani esineet tuottaisivat elämyksen. Jos teen tuolin, haluan että se koskettaa tunteita eikä ole vain mahdollisimman ergonominen kaluste.
Jansson pitää pelkkänä etuna sitä, että hän on saanut toistaiseksi vain vähän kokemusta. Uusia haasteita kohti voi siksi mennä avoimin mielin. Vetoapua saa myös lapsenomaisesta uteliaisuudesta sekä hyvästä kunnosta. Sebastian on juossut jo neljä maratonia, joista viimeisimmän viime maaliskuussa Roomassa.
Habituksen tekemiseen innosti konkarimuotoilija Stefan Lindfors, joka kehotti tunnustelemaan luovuuden ulottuvuuksia jakkaralla. Valmiissa istuimessa on useita toisiinsa yhdistyneitä geometrisia kuvioita ja aavistus kahvipensaan lehden muodosta. Habitus voisikin sopia mainiosti kahvilakäyttöön, ehkä espressokupposia tarjoavan tiskin ääreen.
Jakkaran ensimmäiset kappaleet työstettiin italialaisella metallipajalla teräksestä, mutta Janssonia mietityttää, miten kalusteen olemus muuttuisi, jos materiaali vaihtuisi toiseen, vaikka läpinäkyvään muoviin. Näyttäisikö Habitus silloin hyönteismäiseltä tai peräti timanttiselta?
Tärkein kysymys tässä vaiheessa lienee, mistä mielenkiintoiselle tuotteelle löytyy valmistaja.
— Neuvottelut käyvät kuumina, Sebastian Jansson sanoo
Kari-Otso Nevaluoma, kuva Mikko Hannula
PALUU 80-LUVULLE
Kova kolmikko Turusta voitti Tivoli Audion kilpailun, jossa etsittiin kaveria PAL-radiolle. Palkintoraati häikäistyi ghettoblasterin säihkystä.
Tivoli PAL-kisan voittajakolmikolla on asennetta. Jaakko Laurila (vas.), Eetu Kivimäki ja kilpailutyötä kantava Janne Sipilä ovat tehneet aikamatkan 80-luvulle.
Voittajien on helppo hymyillä – ja näyttää katu-uskottavilta. Tivoli Audio ja Glorian Koti kutsuivat suunnittelemaan teoksia, joiden yhteinen tekijä on PAL-radio. Ehdotus saattoi olla funktionaalinen tai taiteellinen teos, ja sen materiaalin sai valita vapaasti, mutta itse radion rakennetta ei saanut muuttaa. Suomalaisille muotoilijoille ja taiteilijoille sekä alan opiskelijoille suunnatun kisan veivät nimiinsä Janne Sipilä, Jaakko Laurila ja Eetu Kivimäki Turun ammattikorkeakoulun muotoilun koulutusohjelmasta. Kolmikon ehdotuksessa Blast from the Past soma pieni radio on upotettu rajuun ghettoblasteriin. Muistattehan nuo 80-luvun hurjan painavat nauhurit, jotta pauhasivat New Yorkin katujen kasvattien olalla?
– Halusimme mukaan kokoa ja näköä. Ja bling blingiä, jonka sitten teki Eetu kynäruiskullaan. Alusta asti oli selvää myös se, että tähtäämme ainutkertaisen teoksen luomiseen, Jaakko Laurila kertoo.
He suunnittelivat ehdotuksensa ja myös toteuttivat sen yhdessä oppilaitoksensa verstaalla. Ymmärrettävästi opiskelijatoverit ihmettelivät, mitä ihmettä porukka väsää polystyreenilevystä, mdf-levystä ja sorvatusta puusta. Blast from the Past on materiaaleistaan lähtien rujo, karkea ja ilman muuta humoristinen.
– Kieli poskessahan me työtä teimme. Tai vähintään pilke silmäkulmassa, Jaakko tarkentaa.
Kolmatta vuotta opiskeleva ryhmä ei koetellut ensi kertaa kädentaitojaan, sillä jokaisella jäsenellä on takanaan metalli- tai puualan opinnot. Heitä yhdistää myös kiinnostus musiikkiin, Janne on jopa heittänyt dj-keikkoja.
– Haimme esikuvia muun muassa vanhojen rap-levyjen kansista ja yhdestä aidosta 80-luvun alun laitteesta, vaikka ”soitin” ei olekaan tietyn mallin kopio. Taustamusiikkia kului Iron Maidenista Beastie Boysiin.
Palkintoraatiin kuulunut Stefan Lindfors yltyi kehumaan Blast from the Pastia täsmälleen siitä, mitä Janne, Jaakko ja Eetu tavoittelivat: ”Näyttävässä kilpailutyössä on hieno yhtymäkohta ghettoblasterin katumuoti-menestysvuosiin”. Toinen raadin jäsen, muusikko Jyrki Linnankivi The 69 Eyes -yhtyeestä kiteytti arvionsa sanoihin ”Pal on ROCK! Hyvät jutut ovat ikuisia”.
Myös juryn puheenjohtajana toiminut päätoimittaja Minna Juti innostui ghettoblasterin jytkeestä.
– Aluksi mietitytti, miksi suunnitella maailman upeimpiin tuotteisiin kuuluvan radion ympärille uusi esine, mutta parhaat kilpailutyöt lunastavat olemassaolonsa. Luokittelen voittajatyön taiteeksi. Se luo uusia tunteita ja mielikuvia, saa mielikuvitukseni laukkaamaan.
Raatiin kuuluivat lisäksi toimitusjohtaja Laura Sarvilinna Huipusta, lehtori Harri Kalliomäki Lahden muotoiluinstituutista, taiteen kerääjä Erling Neby sekä sihteerinä ja maahantuojan edustajana Jouni Heikkinen TA Distribution Finlandista.
Vaikka Suomen kisan ehdotukset ovat ainutlaatuisia, ne eivät suinkaan ole ainoita. Ensi kerran PALille etsittiin kaveria Hollannissa vuonna 2006. Tuolloin voittajaksi valikoitui RoverPAL, kauko-ohjattavaksi autoksi muunnettu radio. Toisen palkinnon saaneessa ehdotuksessa Too Hot radio on alustalla, jossa laite näyttää sulavan muodottomaksi kasaksi. Nähtäväksi jää, millaisia tuloksia tuottaa Saksassa meneillään oleva Palomanie-kisa.
– Ainakin me opimme kilpailuprosessin aikana, että hyvistä ideoista kannattaa pitää kiinni loppuun saakka, tulevaisuuden muotoilijat korostavat.
Kari-Otso Nevaluoma, kuva Mikko Hannula
PANNU KUUMANA
Esteettinen teenautinto tarjoillaan hopeasepän valmistamalla teepannulla, joka kestää isältä pojalle.
Muotoilu: Henrik Kihlmanin suunnittelema ja valmistama hopeinen teekannu on muodoiltaan pyöreä ja tasapainoinen. Siinä on vaikutteita Bauhaus-tyylistä, jolle ovat ominaista geometriset muodot ja symmetria. Kannussa on kaareva kahva, jonka ylöspäin suipponeva pää on samalla kannen nuppi. Nostamalla kahvan yläosaa pannun kansi aukeaa. Kahvan alaosa on suojattu tiikkiviilulla, sillä kokonaan hopeinen kahva kuumenisi nopeasti.
Erityistä: Teekannu on vasaroitu käsin pallon muotoiseksi pyöreästä hopealevystä. Kannun sisällä vasaroinnin jäljet näkyvät pieninä koristeellisina painaumina.
Laatu: Teepannu on valmistettu 92,5 prosentin sterling-hopeasta. Sen käyttöikä on rajaton.
Myynti: Uniikin hopeaesineen hinta määräytyy hopean arvon ja esineen valmistamiseen kuluvien työtuntien mukaan. Tiedustelut (09) 622 2114.
Yleistä: Alfred K. Silver & Jewellery Showroom Helsingissä valmistaa ja myy tilaustyönä uniikkeja hopeaesineitä sekä koruja. Hopeaseppä Henrik Kihlman perusti liikkeensä ja sen yhteydessä olevan näyttelytilan seitsemän vuotta sitten. Hän nimesi liikkeen isoisänsä isoisän mukaan. Hopeasepän ohella yrityksessä työskentelee kultaseppä Sanna Paajanen. Henrik Kihlmanin suunnittelemien ja valmistamien esineiden lisäksi liikkeessä on esillä kotimaisten ja kansainvälisten korusuunnittelijoiden töitä.
Anna Aromaa, kuva Jukka Riihelä
PIETARI ANTOI VÄRIT
Tekstiilitaitelija Johanna Kunelius voitti Venäjällä takaisin luovuutensa.
Johanna Kunelius on aina nähnyt ympäröivässä maailmassa kiehtovia tarinoita. Monet niistä olisi ollut hienoa siirtää kankaalle muidenkin riemuksi, mutta vielä vuosi sitten Johanna oli lukossa.
- Tein työpäivien jälkeen kangassuunnitelmia, mutta niistä tuli väkinäisiä. En saavuttanut oikeanlaista rentoutta. Sehän harmitti. Kun muutimme avomieheni työn perässä Pietariin, tuntui kuin luovuus olisi laskeutunut päälleni.
Ensimmäistä kertaa elämässään Venäjälle saapuneen Johanna Kuneliuksen, 33, eteen avautui uudella tavalla elämän ihmeellinen runsaus. Suurpiirteisesti kiireisiin suhtautuvat venäläiset, Pietarin arkkitehtuuri, musiikki ja värit, tuntemattomien taiteilijoiden töitä esittelevät galleriat... Johannan piirrosvihko alkoi täyttyä fantasioista, lentävistä merenneidoista, sipulikupolisista kirkoista ja runsaista väreistä.
- Poimin kadulta erilaisia ilmiöitä, värejä ja tunnelmia. Täkäläisessä tunnelmassa on jotain, mikä virittää minut oikealle taajuudelle. Uusia kuoseja ja ideoita syntyy hyvää vauhtia.
Nyt Johanna piirtää Ornamo-säätiön myöntämän 5 000 euron stipendin avulla mallistoa, joka ei jää vain kankaalle. Tarkoitus on tehdä lapsille tuoteperhe, jossa kangaskuviot toistuvat esimerkiksi lelujen, keinujen, vuodevaatteiden ja telttojen pinnoilla.
Johannan suuri suunnitelma on tehdä kaikki itse, hankkia valmistajat ja myyntipaikat, suunnitella nettisivut ja -kaupat. Syksyn aikana hän aikoo saada valmiiksi koe-erät, jotta ensimmäiset tuotteet olisivat jo keväällä suomalaisten ihasteltavina.
- Tai ihmeteltävinä, kuinka kukin asian näkeekään.
Samuli Isola, kuva Tuukka Koski
POHJOISMAINEN PONNISTUS
Tulevatko tässä uudet pohjoismaiset designklassikot?
Tanskalainen Muuto on saanut nuoret muotoilijakyvyt talliinsa.
Pil Bredahlin lieriöhyllyssä ovat Ole Jensenin keramiikkakulhot, Matti Klenellin maljakko, Jakob Wagnerin kaadin ja Ilkka Suppasen mukit. Kuvan Muuto-tuotteet Skannosta.
Yleistä: Muuto on uusi tanskalainen muotoilualan yritys, joka yrittää nostaa pohjoismaisen uuden sukupolven muotoilun huipulle, missä vanhat konkarit, aallot ja jacobsenit, ovat jo kauan olleet. Yritys on onnistunut saamaan talliinsa nuorten pohjoismaisten muotoilijoiden kerman. Yrityksen perustajia ovat kansainvälisissä markkinointiyrityksissä uransa luoneet Peter Bonnén ja Kristian Byrge, joilla ei ole kokemusta muotoilualalta.
Laatu: Tuotteet ovat korkealaatuisia. Materiaalit ja pintakäsittelyt ovat loppuun asti harkittuja ja yksityiskohdat huoliteltuja. Valikoimassa on tuotteita valaisimista suihkuverhoon ja kaatimesta säilytysjärjestelmään.
Erityistä: Yrityksen nimi Muuto tulee suomenkielisestä sanasta muutos. Se kuvastaa yrityksen pyrkimystä uuteen.
Muotoilu: Yritys uskoo nuoriin suunnittelijoihin, joilla on vahva muotoilutaju. Muuto antaa heille mahdollisuuden osallistua koko muotoiluprosessiin, jopa tehdasvierailuihin. Suomesta Muuton kanssa yhteistyötä tekevät Ilkka Suppanen, Harri Koskinen ja Timo Vierros. Muita muotoilijoita ovat muun muassa tanskalainen Louise Campbell ja ruotsalaiset Mårten Claesson, Eero Koivisto ja Ola Rune.
Myynti: Muutoa myydään maailmalla vain valikoiduissa designkaupoissa, Suomessa Skannossa, Design Forum Shopissa, Designmuseon kaupassa, Aerossa ja Artekissa.
Teksti Arja Löfström, kuva Markku Alatalo
RADIO ITALIA
Ilaria Marelli muotoili jalopuisen nettiradion, joka palauttaa mieleen radion kulta-ajat.
Italialainen arkkitehti-muotoilija Ilaria Marelli viimeisteli Tivoli Audion uuden NetWorks Radio -internetradion ulkoasun. - Toivottavasti jalopuun ja kullan värit pehmentävät teknologian kovaa viestiä, Marelli naurahtaa.
Mediahälyn, televisiotulvan ja nettiähkyn keskellä vanha kunnon radio tekee uutta tuloaan. Aisteja hellivä kotiradio on joillekin jo suorastaan tyylikkään elämäntavan symboli.
- Meillä Italian tyylitietoisissa piireissä radionkuuntelu on coolimpaa kuin pitkään aikaan. Katseet kääntyvät nyt uusiin radioihin, joita käydään katsomassa designkaupoissa, Ilaria Marelli kuvailee.
- Kuuminta kamaa ovat tuhannet nettiradiokanavat: itämaista musiikkia Intiasta, keskusteluohjelmia Ranskasta tai jazzia jenkeistä. Ongelmia tulee, kun elämykseltä halutaan muutakin kuin läppäriin liitettävä kaiutinpari, Marelli jatkaa.
Siksi Italian suurille muotoilutaloille kuten Zanottalle ja Cappellinille työskennellyt arkkitehti-muotoilija Marelli tiesi hetkensä tulleen, kun Tivoli Audion johtaja Tom DeVesto otti häneen yhteyttä. Uudelle nettiradiolle oli kehitetty teknologia ja nostalgiset muodot, mutta Marelli haluttiin antamaan tuotteelle tyylikäs loppusilaus.
- Tiesin, että high tech -tuote pitää nostaa arjen yläpuolelle. Valitsin pintaan pehmeän puun ja kullan yhdistelmän, sillä jos jokin ihmisiä teknologiasta vieraannuttaa, niin kylmät ja kovat materiaalit, Ilaria kertoo.
- Superteknologian muotoilu ei olekaan helpoimmasta päästä. Käytettävyyden, laadun ja koon lisäksi ulkonäön täytyy olla moneen kotiin sopiva. Liikkeelle lähdetään siis jalopuulla ja kullalla, mutta tulossa on trendivärejäkin.
Elokuussa Suomessa piipahtanut, monesti palkittu Ilaria Marelli on toimen nainen. Oman muotoilutoimistonsa ohessa hän sisustaa koteja ja messuosastoja, opettaa yliopistolla sekä tutkii, miten kotikaupunki Milanon asuntopulaa ja maahanmuuttajien elämää helpotettaisiin uusilla asumismuodoilla.
- On tärkeää tehdä ihmisten arkea helpottavia asioita. Nettiradiokin voi avata monelle ovia uusiin maailmoihin.
Glorian Koti on mukana Tivoli Audion Pal Case Contest -kilpailussa, jossa etsitään uutta ilmettä Pal-radiolle. Katso kilpailun julkistus sivulta 91.
Samuli Isola, kuva Pekka Järveläinen
SORMET SAVESSA
Palkitun Kati Tuominen-Niittylän minimalistisessa keramiikassa on voimaa.
Keramiikkataiteilija Kati Tuominen-Niittylän sylissä sekä tikkaiden päällä on Storybirds-kannujen prottyyppejä. Pöyrälavalla on vähäeleistä uniikkikeramiikkaa.
Arabian tehtaiden 9. kerroksessa sijaitseva työhuone on kuin keramiikkakeräilijän karkkikauppa. Pöydillä ja hyllyillä on sadoittain vekkivateja, sinisenmustia ja tiilenpunaisia patoja ja kulhoja, uniikkiveistoksia, keraamisia kokeiluja ja polttouunia odottavia töitä. Pöytien reunoilta tarttuu hihansuihin liidunvalkeaa savipölyä.
Kati Tuominen-Niittylä valmistautuu Kaj Franck -palkinnon voittajalle omistettuun näyttelyyn. Valokuvaaja pyörittelee keramiikkavyöryn edessä päätään ja ehdottaa, että kuvaus siirrettäisiin hissiaulaan.
– Kun kuulin palkintonäyttelystä, aloin heti etsiä, mitä kaikkea huoneeseen on vuosien varrella piiloutunut. Olen ollut 27 vuotta töissä Arabialla, joten voit uskoa, että monenlaista löytyi. Löytöjen joukossa olivat myös Storybirds-kannujen ensimmäiset versiot. Eihän niistä alkujaan ollut tarkoitus tulla mitään lintukannuja vaan veistoksia, keramiikkataiteilija pohtii.
Taiteilijan katse hakee lisää rakkaita muistoja. Takaseinän hyllyllä on valkoinen vati, jonka pohjan muoto tuo mieleen kuunsirpin.
– Voitin sillä Japanin Minossa kymmenen vuotta sitten Grand Prix -palkinnon. Erityisen hyvältä se tuntui siksi, että kilpailuun osallistuttiin nimettömänä.
Ollako käsityöläinen vai muotoilija? Kati Tuominen-Niittylä vastaa kysymykseen päivittäin. Uransa varrella käsityöläinen-Kati on tehnyt eläväpintaista uniikkikeramiikkaa, muotoilija-Kati taas Storybirds-kannut ja yhdessä Kristiina Riskan kanssa suositun KoKo-astiaston.
– Minulla on onni saada tehdä käyttöastioita suomalaisille. Sarjatuotantoastioiden vastapainoksi on myös tärkeää päästä tekemään savesta sellaista, mistä sormetkin tykkäävät.
Tuominen-Niittylän niukkaeleinen keramiikkataide on sydämeltään suomalaista mutta kieleltään kansainvälistä. Yhä useampi teos löytää tiensä ulkomaisen keräilijän kokoelmiin.
– Vaikka töistä menee moni muille maille, olen todella kiitollinen palkinnosta. Kaj Franckin nimissä annettu tunnustus tuntuu hyvältä. Hän oli suuri taiteilija, jonka nimi merkitsee minulle kykyä nähdä muotioikkujen yli.
Kati Tuominen-Niittylän Kaj Franck -muotoilupalkinto 2007 -näyttely 20. tammikuuta asti Design Forum Finlandissa, Erottajankatu 7, Helsinki.
Samuli Isola, kuva Jaanis Kerkis
TILAA SISÄLLÄ JA PÄÄLLÄ
Ilkka Suppasen uusi pöytä on kuin arabialaisen teepöydän ja perisuomalaisen kirstun yhdistelmä.
Yleistä: Ilkka Suppasen suunnittelema Kirstu-säilytin on Marimekon kevään 2007 sisustusmalliston uutuus. Kirstu tuo mieleen arabikulttuurista tutut matalat teepöydät. Kannen tarjotinosan Marhaba-kuosi on myös saanut vaikutteita arabikulttuureille ominaisista matemaattisista ja loogisista kuvioista.
Laatu: Säilytysosan tekstiilimäinen materiaali on jäykkää polyesterihuopaa, joka kestää hyvin painoa, vaikkakaan Kirstua ei ole tarkoitettu istumiseen. Vanerisen tarjotinkannen kuosina on käytetty Suppasen suunnittelemaa Marhaba-kangasta. Kirstua on kahta kokoa 26,5 cm x 46 cm ja 26,5 cm x 65 cm. Säilytysosa on aina musta, kantta saa mustavalkoisena ja oranssikeltaisena.
Erityistä: Kirstun valmistuksessa on otettu huomioon kierrätys, eikä tuotantoprosessissa synny juuri lainkaan jätettä. Kannen Marhaba-kuosi syntyi, kun Suppanen näki Egyptissä matkaillessaan erään kalifin ikkunassa häntä inspiroineen kuvion. Kangas on mukana Marimekon sisustuskangaskokoelmassa. Marimekon toimitusjohtaja Kirsti Paakkanen on tunnustanut, että ensi kertaa Kirstun nähtyään hän epäili, ettei moista kapinetta osta kukaan. Nyttemmin Paakkanen on mieltynyt Kirstuun ja hankkinut sellaisen omaankin kotiinsa.
Muotoilu: Kirstu on monipuolinen säilytyskaluste, jossa on nuorekas ote. Sitä voi käyttää eri tavoin pinoten ja ryhmitellen mielenkiintoisena sisustuselementtinä.
Hinta ja myynti: Kirstua myyvät Marimekon myymälät ja jälleenmyyjät. Iso Kirstu 230 e ja pieni 160 e.
Muotoilija: Ilkka Suppanen on syntynyt Kotkassa 1968. Hän on opiskellut arkkitehtuuria Teknillisessä korkeakoulussa ja sisustus- ja huonekalusuunnittelua Taideteollisessa korkeakoulussa. Suppanen kuuluu kansainvälistä mainetta niittäneeseen Snowcrash-designryhmään ja hänen töitään on esitelty Venetsian Biennaalissa ja New Yorkin Museum of Modern Artissa.
Irene Wichmann
Kuva Pekka Järveläinen
UUDEN SUKUPOLVEN SÄKKITUOLI
Yleistä: Piero Gattin, Cesare Paolinin ja Franco Teodoron vuonna 1968 suunnittelemasta Sacco-tuolista tuli aikansa ikoni. Zanottan valmistamasta säkkituolista tehtiin runsaasti kopioita ympäri maailmaa. Suomalaisen muotoilijan Jukka Setälän 1998 suunnittelema Fatboy-säkkituoli ei matki vanhaa vaan on aivan oman näköisensä.
Laatu: Materiaali on kestävää nylonkangasta, joka hengittää sekä hylkii likaa ja kosteutta. Vetoketjulla ja tarranauhalla varustetun päällisen voi irrottaa ja pestä koneessa 30 asteen lämpötilassa. Kevyeen puhdistukseen sopivat sieni ja astianpesuaine. Pehmuste on polystyreeniraetta, jonka voi tarvittaessa tyhjentää mukana olevaan muovipussiin. Tuoli on paloturvallinen, joten se täyttää julkisten tilojen vaatimukset. Fatboyt valmistetaan Hollannissa.
Erityistä: Aikakauslehti Reader’s Digest eli Valitut Palat valitsi 2006 Fatboyn Euroopan parhaaksi huonekaluksi. Fatboy-sarja on alkuperäisen säkkituolin jälkeen kasvanut lasten tuolilla, lemmikkipedeillä ja riippukeinulla.
Muotoilu: Yksinkertaista, suorakaiteen muotoista elementtiä ei ole sen kummemmin muotoon leikattu. Ilmettä antaa leveä laskosreuna. Alussa asentoa pitää etsiä: vaatii ketteryyttä ja useamman uusintayrityksen, ennen kuin paras mukavuus löytyy. Pehmuste on miellyttävän pehmeä ja samalla jämäkkä. Fatboy on kooltaan 140 x 180 cm ja painaa 8 kiloa. Värejä on
18. Tuolia valmistetaan myös Marimekon Unikko- ja Kaivo-kuoseissa.
Myynti ja lisätiedot: Fatboyta myyvät Vepsäläinen ja useat muut sisustusliikkeet, hinta 240–290 e, www.lumenor.fi
Arja Löfström, kuva Juho Huttunen
VALO JA KUVA YHDESSÄ
Erityistä: Rajametri- ja Mood-valaisinten kaarevassa varjostimessa on valokuva, joka herää eloon, kun sen taakse sytyttää valon. Vaikutelma on tehokas, kun esimerkiksi kesäinen auringonlasku syttyy loistamaan. Sammutettuna valaisin toimii tavallisena valokuvateoksena.
Muotoilu: Valokuvan ja valaisimen yhdistäminen tauluksi on sisustusarkkitehti Petri Vainion pitkäaikaisen mietinnän tulos. Doctor Design -yrityksen tuottamat Rajametri- ja Mood-valaisimet edustavat Vainion selkeää ja ajatonta tyyliä. Myös valaisinten valokuvat ovat hänen käsialaansa. Vainio hakee kuva-aiheita usein vanhoista, kauniista rakennuksista tai luonnosta. Näyttävä Rajametri on mitoiltaan 100 x 100 cm ja pienempi Mood 28 x 72 cm. Valaisimen voi tilata myös asiakkaan omasta valokuvasta.
Laatu: Valaisimissa yhdistyvät kestävät materiaalit ja raikas ulkomuoto. Ne valmistetaan kokonaan Suomessa. Valaisimen runko on epoksipinnoitettua terästä ja valokuvan kaareva päällinen tehdään muovilevystä. Rajametrissä valonlähde on loisteputki, Moodissa energiansäästölamppu. Taulujen kuvina käytetään paperisia kuvatulosteita.
Myynti: Rajametri maksaa noin 1 100 e ja Mood 130 e. Valaisimia myyvät muun muassa sisustusliikkeet Casuarina, Divaani, Rondo ja Vanilja sekä Vepsäläinen.
Yleistä: Sisustusarkkitehti Petri Vainion ja tekstiilisuunnittelija Elina Heleniuksen yritys Doctor Design on perustettu 1994. Yritys on erikoistunut valaisimiin, mutta suunnittelee myös kalusteita ja tekstiilejä. Vainion nähdyimpiä tuotteita ovat muun muassa Helmat-valaisin ja vanerinen Tuisku-vati. Tutustu: www.doctordesign.fi.
Teksti Ulrika Tuomainen, kuva Jeppe Tuomainen
VALOA KAIKILLE
Jukka Jokiniemellä on vahva visio hyvästä valaistuksesta. Sitä ei himmennä edes vaikea näkövamma. Nyt hän haluaa tuoda kaikkien saataville upeita suomalaisia designvalaisimia.
Jukka Jokiniemi (vasemmalla) sekä Ville ja Tuomas Nummi pitävät vastedes huolta Yki Nummen valaisimien uustuotannosta. Laura Buttler katsoo äitinsä Lisa Johansson-Papen töiden perään. Edessä lattialla on Eero Aarnion uuden Kubo-pöytävalaisimen prototyyppi.
Tekniikan tohtori ja valaisimia markkinoivan Innojokin toimitusjohtaja Jukka Jokiniemi sanoo olevansa valaistuksen toisinajattelija. Hän puhuu innoissaan valaisemisen ekologiasta, näköergonomiasta ja valaisimien muotoilusta. Vahva mielipide hänellä on myös designin hinnoittelusta.
– Miksi kauniin esineen pitäisi olla kalliimpi kuin ruman? hän kysyy.
Sitten Jokiniemi tuumaa, että hänen mottonsa voisi olla ”muotoilua kaikille”.
Tapaamme ensi kerran Design Forum Finlandin näyttelytilassa Helsingissä. Innojok on kutsunut katsomaan uutta design-valaisinmallistoaan. Mukana on Eero Aarnion, Milla Björk-Vartiaisen ja Eero Sairasen uutuuksia sekä jo edesmenneiden tekijöiden Lisa Johansson-Papen (1907–89) ja Yki Nummen (1925–84) uudelleen tuotantoon otettuja valaisimia.
Katosta roikkuu Nummen Lokki, ja sen alla on Modern Art -pöytävalaisin. Vieressä seisovat Nummen pojat Tuomas ja Ville, jotka ovat sisarineen vastikään solmineet Innojokin kanssa sopimuksen isänsä valaisimien uustuotannosta.
– Olemme todella tyytyväisiä, että asiat hoidetaan nyt yhden yrityksen kanssa. Isän mallien oikeuksia on aina välillä kyselty, ja on hankalaa, jos valmistajia on monta.
Myös Lisa Johansson-Papen tytär Laura Buttler on läsnä.
– Äitini oli hyvin kriittinen omia töitään kohtaan. Kootessaan näyttelyä 1986 silloiseen Taideteollisuusmuseoon hän kävi niitä läpi ja pudisteli päätään monelle esineelle. Alumiinikupuisen Lisa-riippuvalaisimen kohdalla hän totesi, että tuon hyväksyn, Laura Buttler muistelee.
Jukka Jokiniemi perusti Innojokin 1993. Hän oli työskennellyt valaisintukkukaupassa ja kiinnostunut valaisimien teknisestä kehittämisestä. Kun verkkokalvon rappeumasta aiheutuva näkökyvyn heikkeneminen eteni, työura oli ajateltava uudelleen.
Jokiniemi perusti oman yrityksen. Hän on aina ollut kiinnostunut ympäristön esteettömyydestä ja sen soveltuvuudesta kaikille. Teemasta tuli liikeidea Innojokille, joka alkoi suunnitella ja markkinoida valaistusratkaisuja ja -laitteita.
– Usein valaistusta arvioidaan vain sen mukaan, miten se auttaa näkemisessä. Valoa tarvitaan kuitenkin myös hahmottamaan tilaa, ja lisäksi valopisteet voivat toimia ympäristössä liikkumista ohjaavina oppaina, Jokiniemi sanoo.
Osallistuessaan useiden julkisten tilojen ja myös vammaisten palvelutalojen ja -asuntojen valaistuksen suunnitteluun Jokiniemi on pitänyt periaatteenaan, että saman valaistuksen on palveltava yhtä hyvin sekä terveitä että vammaisia.
Pari vuotta sitten hän myös väitteli aiheesta tohtoriksi. Tuotantotalouden diplomi-insinöörin arkkitehtuurin alalta tekemän väitöskirjan nimi on Kaupunki kaikille aisteille – Moniaistisuus ja saavutettavuus rakennetussa ympäristössä.
– Esteettömyyden huomioon ottaminen esimerkiksi kaupunkisuunnittelussa helpottaa monen vammaisen liikkumista. Liian pitkälle vietynä se voi olla myös haitaksi. Aistivammainen tarvitsee ympäristöstä tulevia viestejä ja ärsykkeitä hahmottaakseen tilan ja pystyäkseen liikkumaan siinä, Jokiniemi muistuttaa.
Suhteestaan valaisinmuotoiluun Jokiniemi naurahtaa:
– Olen insinööri. Tärkeintä minulle on, että valaisin valaisee hyvin. Toiseksi olen kiinnostunut siitä, miten se valmistetaan järkevimmällä tavalla. Kolmantena tulee muoto.
– Monet niin sanotut designvalaisimet ovat huonoja valonlähteitä. Niiden ääressä ei esimerkiksi näe lukea. Joskus ne ovat myös hyvin mutkikkaita valmistaa. Minun tehtäväni on tarjota muotoilijalle teknisiä ratkaisuja, joilla hän saa ideansa toimimaan.
Innojokin yhteistyö muun muassa Eero Aarnion kanssa on vilkasta, ja yritys tuottaa useita Aarnion valaisimia.
– Eero tekee ideoistaan pahvimallit, joita tunnustelemalla ymmärrän valaisimen muodon. Voin heti ehdottaa malliin sopivat liitäntälaitteet tai kertoa Eerolle, jos muoto aiheuttaa jonkin tuotannollisen ongelman, Jokiniemi kertoo.
Kun olen käymässä Innojokin toimipisteessä Itä-Helsingin Kurkimäessä, Jokiniemi saa lähetyksen alihankkijalta: Aarnion uuden Kubo-valaisimen prototyypin. Jokiniemi hivelee koekappaleen pintaa ja innostuu.
– Tästä tulee vielä menestys!
Innojokin tuotevalikoimaan kuuluu myös näkemisen apuvälineitä, suurennuslasivalaisimia ja kirkasvalolaitteita, joiden markkinajohtaja se on Suomessa. Kirkasvalolaitteita yritys vie 20 maahan. Innojokin tuotantoa on myös Eero Aarnion suunnittelema Origo-kirkasvalovalaisin.
– En oikein osaa sanoa, miten kiinnostukseni muotoiluun on syntynyt. Muistan, että sain kotoa opiskelijakämppäni kattoon Yki Nummen plafondin ja pidin siitä paljon. Se oli hyvä valaisin ja mukavan näköinen. Nyt se on Innojokin tuotannossa, Jokiniemi sanoo.
Tuotantoon taitaa tulla sekin Yki Nummen valaisin, jonka Tuomas ja Ville Nummi tuovat näytille, kun kokoonnumme ryhmäkuvaan studiolle. Valaisin on Yki Nummen tyttären kodista. Jukka Jokiniemi nostaa sen käsiinsä, koskettelee ja toteaa:
– Tämä on hieno.
Vieressä Laura Buttler huomaa:
– Minulla on sama valaisin!
Minna Juti, kuva Mikko Hannula
VIIPYILEVIÄ HETKIÄ
Saara Renvall ja Elina Aalto kannustavat nauttimaan hitaasta elämästä.
Pieni hengähdyshetki kahvilassa kesken työpäivän, ekologiset kulutusvalinnat ja käsitöiden tekeminen kuuluvat kaikki slow-arvomaailmaan, josta muotoilija Saara Renvall (kuvassa oikealla) ja sisustusarkkitehti Elina Aalto ovat innostuneet.
Aalto tekee tällä hetkellä itselleen ryijyä, vaikka ei pidäkään itseään taitavana käsitöiden tekijänä. Ryijyn kutominen on Aallon mukaan osoittautunut yllättävän hauskaksi.
– Omilla käsillä tekeminen on hirvittävän tyydyttävää ja kivaa, koska tuloksen näkee heti.
Slow-arvomaailmaksi kutsuttu rauhallinen ja nautiskeleva elämäntapa soveltuu hyvin myös kuluttamiseen, jonka voi tehdä tyylillä ja laadukkaasti. Renvall kannustaa ihmisiä hankkimaan tavaroita, jotka kestävät kulutusta ja aikaa.
– Monet kotini esineet ovat vanhoja tai vanhasta rakennettuja, jolloin laatu on paljon parempaa. Nykypäivänä on vaikea löytää yksilöllisiä esineitä. Käyn paljon kirpputoreilla ja yritän käyttää palveluita, joissa ihminen tekee omilla käsillään, Saara Renvall sanoo.
Elina Aalto ei pidä itseään pyhimyksenä kulutusvalintoja tehdessään, mutta yrittää aina valita mahdollisimman kestävän vaihtoehdon.
– Jos lennän, käytän suoria lentoja, ja ostan mahdollisimman lähellä tuotettuja tuotteita.
Renvall ja Aalto ovat suunnitelleet myös slow-henkeä huokuvan sirkusteltan, jonka tarkoitus on sulkea sisäänsä pysähteleviä hetkiä ja tunnelmia. Teltan seinälle heijastetaan kuvakavalkadeja, ja äänimaailma syntyy diaprojektin nakutuksesta.
– 30-luvun henkeä huokuvassa sirkusteltassa voi pysähtyä rentoutumaan ja nauttimaan viipyilevistä hitauden elämyksistä. Meillä on nykyään niin kiire, että on luksusta olla tekemättä mitään. Pelkkä oleminen vaatii ponnisteluja, mutta uskon ihmisten pärjäävän paremmin myös työelämässä, jos he osaavat ottaa asiat joskus rennommin, Renvall pohtii.
Renvall ja Aalto eivät voisi enää kuvitella muunlaista kuin hidasta elämää. Aallolla on jo valmiina slow-paketti, jota hän kannustaa humoristisesti kokeilemaan käytännössä.
– Lyhennä työviikkoa ja mene vapaapäivänä Yrjönkadun uimahalliin. Lue naistenlehteä, syö ja ui vaikka vain 25 metriä.
Renvallin ja Aallon suunnittelema sirkusteltta Forma-messuilla Helsingin Messukeskuksessa 23.–25.1.2009. Elina Aallon suunnittelemaa Seinäruusu-ryijyä myy Suomen Käsityön Ystävät.
Anna Palmén, kuva Vuokko Salo
|
